VIII: one day i'll fly away, leave all this to yesterday

Ei kauaakaan kun oli aika viettää pikku-Kiran syntymäpäiviä! Mitään erityisiä juhlallisuuksia ei koettu tarpeelliseksi, koko talo kun oli vieläkin hieman sekaisin Nellin lähdöstä. Kasvaessaan tytön luonne vain voimistui entisestään: hän rakasti ulkoilua ja luontoa ja oli aika poikamainen, mutta hänessä oli myös sitä pientä hienostelijaa mitä niin hänen äidissään kuin isoäidissäänkin oli. Isältään hän oli perinyt sosiaalisuuden: ei ollut montaa ihmistä, joiden kanssa Kira ei tullut toimeen!



Ninnillä meni hyvin töissä, ja ylennyksiä tuli hänelle tiuhaan tahtiin. Yöt hän vietti erilaisilla keikoilla ja päivät hän joko nukkui, kehitti taitojaan tai teki etätöitä. Stressi väistämättömästi heijastuikin arjessa, eikä naisen aika oikein riittänyt perheelle. Sinänsä se ei ketään oikeastaan haitannut - Ninni ei ollut helpoin henkilö, mutta hetkisen päivittäin hänen läsnäolostaan saattoi jopa nauttia.



Ninnin kehittäessä loogista päättelykykyään Caleb kehitti karismaansa. Mies olikin siirtynyt peilin edestä oikeiden ihmisten pariin, ja testasi taitojaan arkielämässä. Puutarhanhoitoa hän ei ollut kuitenkaan suinkaan unohtanut, vaan pieni alku kukoisti talon takana - ei kauaakaan kun Laineen perhe saisi nauttia ensimmäisistä oman kasvimaan tuotteista!



Perheen ruokataloudelle oli totta kai kova paikka menettää sellainen kalastaja kuin Nelli, mutta Kira jatkoi mielellään tätinsä jalanjäljissä. Hän rakasti luonnossa olemista, ja kalastus olikin siksi hänelle mitä mieluisin harrastus. Vielä Kiralla olisi edessään kuitenkin huimasti harjoittelua, mutta alku oli kyllä hyvin lupaava! Olihan tyttö vielä pieni.

Muutenkin Kira joutui olemaan paljon yksikseen. Vanhemmilla nyt ei ikinä ollut hänelle aikaa, mutta nyt rakas mummikin alkoi jo olla aika vanha ja mieluiten vain lepäili.



Kaikkea vapaa-aikaa ei valitettavasti voinut käyttää kalastamiseen, vaan koulujututkin veivät oman osansa. Opiskelu ei kuitenkaan hirveästi napannut: Kira olisi tarvinnut hieman apua varsinkin matematiikassa, mutta kiireisiltä vanhemmilta ei sitä paljoakaan herunut.



Alicia alkoi todellakin olla päiviensä päässä, sen huomasi Ninnikin. Päivisin mummi vain nukkui ja iltaisin usein puhui itsekseen, ehkäpä luuli jutustelevansa rakkaan Thorntoninsa kanssa. Kaikki tiesivät, ettei mummia enää pian olisi, ja jopa Ninni, joka ei oikein ihmisiin osannut kiintyä, kävi asiaa ajatellessaan kaihoisaksi. Olihan kyseessä kuitenkin hänen oma äitinsä, vaikkakin sitten vanhuudenhöperö sellainen.



Kaiken arjen puuhailun keskellä olikin jo Kiran aika kasvaa - tytöstä tuli hirmuisen kaunis nuori nainen! Vaikka hän jo lapsena oli sosiaalinen, vasta teini-iässä tuo piirre puhkesi kukkaan. Olisi voinut kuvitella, että välillä hieman sekavat kotiolot olisivat tehneet tytöstä sulkeutuneen, mutta asia oli lähes päin vastoin: hän oli hyvin avoin ja tuli toimeen kaikenikäisten kanssa. Myös hänen rakkautensa luontoa kohtaan syveni entisestään, ja hän saattoi jo kutsua itseään jopa luonnonsuojelijaksi.



Kirasta alkoi olla myös apua Calebin kasvimaan kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut luonnonmukaisuudesta, vaikka tiesi kyllä, ettei hänen pienestä sisäisestä snobistaan oikein olisi täyteen luomuelämään. Omien hedelmien ja vihanneksien kasvattaminen ja niiden lannoittaminen itse kalastetuilla kaloilla oli jotain, mistä Kira saattoi olla ylpeä.



Luonnon lisäksi Kiraa kiinnostivat myös pojat. Hän oli helposti lähestyttävä, ja siksi huomion saaminen pojilta ei ollut hänelle vaikeaa. Tietenkin hän olisi voinut ryhtyä kierrättämään poikia oikein urakalla, mutta Kira oli kuitenkin sitoutuvaa tyyppiä. Hän oli jo ensimmäisinä lukiopäivinä tavannut pojan nimeltään Oskari, ja tuon pojan nähtyään hän oli päättänyt haluavansa sellaisen omakseen. Ei hän ollut samanlainen manipuloija kuin äitinsä, mutta hän osasi valita oikeat sanat oikeissa tilanteissa.



Äidistä puheen ollen, Ninni oli saavuttanut uransa huipun ja kohonnut paikallisen rikollisjärjestön johtajaksi, pahuuden perikuvaksi. Kovaa työtä se vaati, mutta nyt Ninni oli siinä asemassa, josta oli jo hyvin nuorena haaveillut. Nyt hänellä olisi aikaa perheelleen, mutta ehkä se olisi jo hieman liian myöhäistä.



Aivan tavallisena päivänä, kesken aivan tavallisen keskustelun, tapahtui jotain hyvin yllättävää, jota oltiin kuitenkin hieman osattu odottaa. Oli Alician aika lähteä rakkaan Thorntoninsa luokse. Kyllä se oltiin jo tiedetty, että tämä päivä tulisi pian, mutta silti se oli järkytys koko perheelle, varsinkin Kiralle, jolle mummi oli ollut hyvin läheinen.



Caleb onneksi osasi löytää oikeat sanat ja lohduttaa elämänsä naisia surun keskellä. Vaikka hän itsekin oli näiden vuosien aikana jo ehtinyt kovasti kiintymään Aliciaan ja suri kovasti tämän poismenoa, hän kuitenkin tunsi nyt nousseensa perheen pääksi ja vastuuseen asioista: Ninnin ailahtelevasta mielestä kun ei koskaan voinut olla varma ja Kirakin oli vasta lapsi. Niinpä hän koki velvollisuudekseen viedä tämän sukupolven läpi vaikeiden aikojen.



Jokin Alician kuolemassa lähensi paljon Calebia ja Ninniä. He olivat viime vuodet olleet niin omissa oloissaan, että he olivat alkaneet jo kasvaa erilleen. Nyt polut olivat selvästi tulleet kuitenkin uuteen risteykseen, ja pari alkoi löytää välilleen aikaa sitten kadonneita, kaivattuja tunteita. Eiväthän he edes muistaneet, milloin olisivat viimeksi halanneetkaan, niin etääntyneitä he olivat toisistaan jo olleet. Nyt heillä olisi kuitenkin kahdenkeskeistä aikaa.

---

Pian tuli Alician hautajaisten aika. Perhe oli jo vakavasti suunnitellut asunnon vaihtoa, mutta Alicia haluttiin saada Thorntoninsa viereen niin pian kuin suinkin mahdollista. Järjestelyjähän voisi sitten myöhemmin muuttaa, nyt kuitenkin oli tärkeintä kunnioittaa rakasta vainajaa.



Varsinkin Kiralle hautajaiset olivat kova paikka, olihan hän lähes täysin mumminsa kasvattama. Vaikka Alician kuolemasta oli jo jonkin aikaa, vasta hautajaisissa totuus löi Kiraa vasten kasvoja - hän ei tulisi enää koskaan näkemään mummia uudelleen.





Surun keskelle mahtui onneksi myös hyviä hetkiä: eräänä päivänä Ninni huomasi olevansa siunatussa tilassa. Tuntui kuin he olisivat Calebin kanssa saaneet uuden mahdollisuuden hyvään perheeseen! Nyt kun kummallakaan ei ollut erikoisemmin paineita ylenemisestä, olisi heillä aikaa kasvattaa tämä tuleva lapsi sillä rakkaudella, josta Kira oli jäänyt paitsi.

Caleb oli tietenkin hyvin innoissaan, olihan hän hyvin lapsirakas. Hänestä alkoi tuntua, että hän vihdoin oli saamassa takaisin sen elämänsä naisen, johon jo nuorena rakastui. Jokin sai hänet kuitenkin hieman varautuneeksi: Ninnin käytöksessä oli näinä päivinä ollut jotain outoa. Hän halusi uskotella sen johtuvan raskauden hormoneista ja muusta, mutta tiesihän hän ettei kaikki ollut kunnossa. Ninnistä alkoi paljastua nimittäin päivä päivältä enemmän vainoharhaisia piirteitä, joka sai Calebin epäilemään hänen mielenterveyttään.



Rakkaus kukoisti myös Kiralla, joka oli saanut Oskarin vihdoin ymmärtämään, kuinka tavattoman hyvä tyyppi olikaan. Sitä, mitä parin välillä oli, pystyi hiljalleen kutsumaan jo seurusteluksi!

---

Kun muu perhe oli päivät töissä ja koulussa, äitiyslomalle siirtynyt Ninni vietti päivänsä kaupungin uimalassa polskutellen. Vedessä Ninnin oli helppo rentoutua, kannattelihan veden noste hiljalleen kasvavaa massua. Vedessä hän myös pystyi olemaan rauhassa, kaukana ahdistavista ajatuksistaan, jotka päivä päivältä lisääntyivät.