IX: i've got misty eyes as they said farewell

Noniin okei! Tässä jaksossa sitten sattuu ja tapahtuu, kuviakin on huimat 50 tavanomaiseen 20 verrattuna.. Siitä haluaisinkin kommenttia, vaikka ihan lyhyttä tuonne tagiin, että kumpi on parempi. Tämä osa saattaa olla vähän hyppivä, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että häppeninkiä on niin paljon. :)

Ja sukupuun päivittelyä saatte odotella vielä huomiseen, tässä alkaa olla jo munlaisteni prinsessojen nukkumaanmenoaika!



Eräänä aurinkoisena aamuna Ninni ja Caleb palasivat sairaalasta mukanaan pieni vaaleanpunainen kapalo. Suloinen tyttövauva oli saanut nimekseen Karita. Vaikka Caleb oli hieman toivonut poikaa, pienen tytön kasvojen näkeminen oli saanut hänet unohtamaan koko jutun. Tämä pikku unelma oli kaikkien heidän toiveidensa täyttymys.

Perheonnen edessä oli kuitenkin jotain: Alician kuolemasta lähtien Ninniä oli kuitenkin vaivannut pahemman luokan hermoromahdus. Diagnoosista ei oltu aivan varmoja, mutta jo liki vuoden kestäneet kuulo- ja näköharhat eivät kielineet mistään hyvästä.



Talo päätettiin uudistaa täysin. Yhtäkään seinää ei säästetty, ainoastaan joitain hyväkuntoisimmista ja kauneimmista huonekaluista: niihin liittyi nimittäin paljon ihania muistoja. Perhe sai vihdoin jo Alician haaveileman pihauima-altaan, toisen kerroksen sekä paljon ihanaa tilaa. Enää ei tarvinnut elää kuin sillit suolassa vaikka perhe tästä vähän kasvaisikin!



Alakerrassa oli avokeittiö ruokapöytineen, wc, Kiran makuuhuone sekä oleskelutila, josta pääsi myös uima-altaalle.



Yläkerrassa taas oli Ninnin ja Calebin makuuhuone sekä kaksi lastenhuonetta. Toinen huoneista sopisi Karitalle nyt, toinen taas kun tyttö hieman kasvaisi. Molemmille tulisi varmasti tulevaisuudessa käyttöä.



Caleb oli hyvin huolissaan Ninnistä, ja kertoikin tästä Kiralle. Olihan Ninni aina ollut hyvin omalaatuinen, mutta nyt hän oli hiljalleen muuttumassa hieman itsetuhoiseksi. Kumpikaan ei tiennyt mitä tuleman pitäisi, ja asia stressasikin heitä kovasti.



Eräänä yönä kaikkein kamalin tapahtui. Koko muun perheen nukkuessa sikeästi oli Ninni mennyt uimaan. Pään sisällä huutavat äänet eivät jättäneet häntä rauhaan, ja ainoa keino päästä niistä eroon olisi päästää irti koko tästä elämästä.



Loppuperhe oli vähintäänkin shokissa aamulla, kun Ninniä ei löytynyt. Kaikki epäilivät pahinta ja toivoivat parasta. Kun Ninniin ei kuitenkaan useista soittoyrityksistä huolimatta saatu yhteyttä, alkoivat Caleb ja Kira paniikissa etsiä Ninniä talosta ja pihalta. Uima-altaalla heitä odottikin järkyttävä yllätys.



Eihän pieni Karita äitinsä poismenosta mitään ymmärtänyt, mutta kyllä niinkin pieni vauva aisti kodin surullisen tunnelman. Caleb taas oli hyvin stressaantunut: ei Ninni nyt ikinä ollut lastenhoitoon pahemmin panostanut, mutta kuinkakohan Karita tulisi varttumaan ilman äitiä?



Kira taas soitti heti ensimmäiseksi Oskarille. Olihan hän koko lapsuutensa ollut äitiinsä hyvin etäinen, mutta kyllä äiti oli aina äiti - mahdotonta tytön oli siis kyyneleitä pidätellä. Oli kamalaa kun niin lyhyen ajan sisään perheestä oli poistunut kaksi tärkeää ihmistä. Oskari yritti parhaansa mukaan lohduttaa tyttöä, olihan tuo joutunut kokemaan jo monenlaista vielä niin nuoreksi.



Ninni haudattiin vanhempiensa viereen talon takapihalle tehdylle pienelle hautausmaalle. Hautajaisia ei pidetty kuin vain aivan pienet perheen kesken, eihän Ninnillä ollut ollut sellaisia ystäviä joita olisi voinut kutsua. Kyllä hän oli rikollispiireissä aika arvostettu, mutta ei perhe luonnollisesti halunnut kaupungin kriminaaleja kutsua.



Seuraavat kuukaudet kuluivat kuin siivillä. Caleb ja Kira olivat niin omissa ajatuksissaan, että hyvä jos toisiinsa päin vilkaisivatkaan. Päivät kuluivat kuin missäkin koomassa, jokainen päivä oli yhtä mitäänsanomaton kuin edellinenkin.



Jotain iloisiakin hetkiä arkeen mahtui - oli Karitan syntymäpäivän aika. Karita näytti hiuksia lukuun ottamatta todella paljon äidiltään. Hiusten vaalea väri oli aika mysteeri, mutta se oli mitä luultavimmin peruja Alicialta. Silmät taas olivat mielenkiintoinen yhdistelmä: ne olivat tummat kuin Alicialla, mutta eivät ruskeat vaan sinivihreät. Ninnin silmät kun olivat olleet haalean vihreät ja Calebin silmät olivat todella vaalean siniset.

Calebista oli hauskaa opettaa Karitalle uusia juttuja, sillä pitkästä aikaa se toi hänen elämälleen sisältöä. Pieni tyttö oli nopea oppimaan, ja pian talo täyttyikin pienten jalkojen tepsutuksesta.



Caleb oli kuitenkin huolissaan siitä, miten tytöt pärjäisivät ilman äitiä. Kyllähän hän isänä antoi itsensä tyttärilleen sataprosenttisesti, mutta tarvittiinhan taloon myös jonkinlainen naisen malli. Niinpä Caleb päätti etsiä netin deittichateistä seuraa. Hyvännäköiselle rikkaalle poliitikko-leskimiehelle oli kyllä ottajia, joten ongelmaksi muodostui se, keneen voisi luottaa.



Eräälle päivälle Caleb sitten oli sopinut treffit chatissä tapaamansa Marin kanssa. Ennen lähtöä hän selitti asiasta innoissaan Kiralle, joka toivoi kovasti, että hänen isänsä löytäisi rakkauden ja sen myötä uutta sisältöä elämäänsä. Ninnin kuoleman jälkeen Caleb oli ollut jotenkin puolikas itsestään. Olihan se ihan ymmärrettävää kuitenkin, hehän olivat olleet yhdessä aivan teineistä asti, ja Ninnin temperamenttisuus ja elämänhalu olivat täydentäneet Calebia. Nyt nimittäin tuntui, että Calebin sielusta olisi revitty Ninni hiljalleen, pieninä palasina irti.



Tapaaminen sujui onneksi hyvin. Kaunis, punatukkainen Mari oli Calebia aika paljon nuorempi, mutta leski myös. Heillä oli paljon yhteisiä puheenaiheita, molemmat kun työskentelivät politiikan parissa ja luonteissakin oli paljon yhteistä. Treffit venyivät pitkälle iltaan, niin hyvin he toistensa seurassa viihtyivät.



Treffien ajan Kira hoiti Karitaa kotona. Kun hän sai laitettua pikkusiskonsa nukkumaan, luki hän hetken kirjaa, mutta sitten tajusikin, että voisi hyvin kutsua Oskarin pitämään hänelle seuraa.



Jo nukkumaan mentyään Kira heräsi omituisiin ääniin ja hipsi keittiöön ottamaan jotain syötävää. Aivan kuin talossa olisi kummitellut, niin vahvasti tyttö aisti äitinsä läsnäolon sillä hetkellä.



Vuodet olivat vierineet nopeasti, ja pian olikin Kiran syntymäpäivän aika. Kynttilöitä puhaltaessaan hänellä oli vain yksi toive: kunpa tämä perhe vielä joskus voisi olla kokonainen!



Kira oli aivan isänsä näköinen tyttö: äidiltään hän ei ollut perinyt kuin silmien ja hiusten värin, ja nyt aikuistuttuaan hän päätti nuo hiuksetkin vaalentaa lämpimänruskeiksi ja hankkia hiustenpidennykset. Silmien, suun, nenän ja leuan muoto olivat aivan kuin Calebilla, edes vartaloltaan hän ei ollut kuin lihaksikas Ninni vaan paljon täyteläisempi.



Syntymäpäivänsä kunniaksi Kira kutsui Oskarin yöksi. Hän oli hieman epäsuorasti luvannut, että hänen syntymäpäivästään lähtien Oskari saisi asua heillä. Oskarin kotona kun oli lähestulkoon sisällissota, ja muutenkin alkoi olla pojan aika lentää pesästä. Kiralla taas ei ollut kiire lähteä kotoa mihinkään. Hän oli aika omavaltaisesti päättänyt itsensä perijäksi, jolloin talo tulisi jonain päivänä olemaan täysin hänen ja hänen jälkikasvunsa.



Kira oli onnellinen siitä, kuinka hyvin Caleb ja Oskari tulivat toimeen keskenään. Sivusilmällä hän usein katselikin heidän keskusteluaan. Eivät miehet mitään läheisiä ystäviä olleet, mutta yhdessä asuminen vaati heitä laatimaan selkeät pelisäännöt. Caleb oli huolissaan siitä, olisiko Oskari tosissaan hänen tyttärensä suhteen ja Oskarin mielestä Caleb taas oli aika ylihuolehtivainen. Kyllä hän tuon huolehtivaisuuden tietysti ymmärsi, olihan perhe joutunut Ninnin kuollessa kokemaan kovia. Ja kyllähän hän piti Kirasta kovasti, mutta he olivat vielä niin nuoria, ettei Calebin ehdottama virallinen sitoutuminen kuulostanut oikealta.



Kiitokseksi mahdollisuudesta asua suvun talossa Oskari mielellään auttoi perhettä esimerkiksi hoitamalla Karitaa. Karita alkoi kuitenkin olla jo aika iso ja muutaman vuoden päästä jo koululainen, eikä hän enää tarvinnut tauotonta huolenpitoa.



Kiran ja Oskarin päivät kuluivat hyvin uima-altaalla. Nyt Kira alkoi ymmärtämään mummin puheet rauhallisesta, ihanasta elämästä altaan reunalla. Nuorilla ei tosiaan ollut paineita mistään, mutta se oli tietyllä tapaa hieman ahdistavaa. Kira halusi kovasti vaikuttaa tähän maailmaan, ja auringonpalvominen ei siinä paljon auttanut.



Hänen pitkäaikaisena unelmanaan olikin ollut päästä kansainväliseksi vakoojaksi. Pienenä hän oli pitänyt äitinsä puuhia moraalisesti hyvinkin arveluttavina, ja päivä päivältä hän oli haaveillut yhä enemmän oikeuden puolesta taistelusta. Homma piti kuitenkin aloittaa ihan pohjalta, ilmiantajan hommista.



Ehkä sitten Calebin painostuksesta johtuen Oskari päätti kosia Kiraa. Olivathan he olleet yhdessä jo vuosia ja he olivat jo puhuneet perheen perustamisesta ja sellaisesta. Molemmat olivat kuitenkin sen verran perinteisiä, että halusivat avioon ennen lasten hankkimista.

Kira oli kosinnasta innoissaan. Hän oli pitkään haaveillut samanlaisista prinsessahäistä, kuin mitä mummilla oli ollut. Unelmoiden hän olikin tutkinut Alician ja Thorntonin hääkuvia, mutta nyt hänellä oli mahdollisuus aivan omaan päivään prinsessana.



Romanttisen hetken keskeyttivät kuitenkin omituiset äänet yläkerrasta. Aluksi Kira ja Oskari pelkäsivät Calebille sattuneen jotain, mutta siitä ei suinkaan ollut kyse. Oli vain tullut Calebin aika ikääntyä.

Vanhuksenakaan Caleb ei ollut vielä valmis leikkaamaan hiuksiaan, harmaantumisesta johtuen hän vain päätti värjätä ne mustaksi. Hieman hän antoi pukeutumisen suhteen periksi.



Ei kauaakaan kun koitti jo hääpäivän aamu. Kira ja Oskari katselivat toisiaan umpirakastuneina. Heistä saattoi kyllä aistia sen, kuinka paljon heitä jännitti. Tämä tulisi olemaan heidän loppuelämänsä ensimmäinen päivä.



Häät pidettiin samalla rannalla kuin Alician ja Thorntonin häät, eri aikaan vain. Alicia oli halunnut häihinsä vaaleanpunaisen iltaruskon, mutta Kira halusi yötaivaan kirkkaine tähtineen. Jollain tapaa hän saattoi kuvitella niin Alician kuin Ninninkin katsovan häntä tähtien takaa. Ilta oli niin kaunis.



Nuorenparin rakkautta juhliessaan Caleb ja Mari vihdoin uskalsivat tuoda suhteensa julkisuuteen, olivathan he tapailleet jo vuosia ja sinä aikana jo rakastuneetkin. Nyt kuitenkin tuntui vasta olevan oikea hetki.





Juhlallisuuksien jälkeen Kira ja Oskari löysivät toisensa lakanoiden välistä, eikä yötä suinkaan hukattu nukkumiseen. Nukkumista ei kyllä ollut tiedossa yläkerrassakaan.



Heti aamulla tuli kuitenkin arki vastaan: avioliitto ei tehnyt elämästä ruusuilla tanssimista, vaan yhtä edelleen paikat olivat enemmän tai vähemmän rempallaan.



Karitan syntymäpäivää juhlittiin perheen kesken, ja tytöstä kasvoi suloinen koululainen. Karita oli ahkera tyttö, ja hänestä oli paljon apua. Hän viihtyi omissa oloissaan, eikä kaivannut oman ikäistään seuraa - eikä oikeastaan minkään ikäistä. Vapaa-ajallaan hän mieluummin vaikka maalasi ja teki läksyjään kuin leikki luokkalaistensa kanssa.



Karitalla ja Oskarilla oli kuitenkin vaikeuksia tulla toimeen. Karitan mielestä Oskarissa oli jotain limaista, ja häntä ärsytti suunnattomasti, ettei Kira huomannut kuinka epäluotettava onnenonkija Oskari oli.



Marista Karita kuitenkin piti kovasti. Nainen oli mukava ja sympaattinen, ja hän teki Calebin niin onnelliseksi. Koska hänellä ei itsellään ollut Ninnistä mitään muistikuvaa, niin pieni hän oli Ninnin kuollessa ollut, otti hän Marin avosylin vastaan ja kutsuikin naista äidikseen - muuta äitiä kun tytöllä ei ikinä ollut ollutkaan.



Kira taas oli lähipäivinä tuntenut ajoittain olonsa hyvinkin huonovointiseksi. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin tosiksi kun Kira teki raskaustestin: hänen sisällään kasvoi kovaa vauhtia uusi, pikkuinen elämä.



Oskari oli hyvin innostunut, hän kun piti paljon lapsista ja oli jo pitkään halunnut omaa. Karitan hoitamisesta hän oli pitänyt kovasti, mutta Karitan kasvaessa myös Karitan inho Oskaria kohtaan kasvoi. Oma lapsi rakkaan Kiran kanssa olisikin Oskarille toiveiden täyttymys.





Koska poliisin työ oli ruumiillisesti niin raskasta, päätti Kira jäädä heti ensimmäisellä kolmanneksella pois töistä. Ensimmäiset päivät kuluivat aika lailla saman kaavan mukaan. Ensin tuijotettiin Karitan kanssa kaikki aamulastenohjelmat, Karitan lähdettyä kouluun katsottiin niin päivän turhaakin turhempia, mutta niin koukuttavia, saippuasarjoja ja telenoveloita ja niiden välissä kaikenlaisia rikossarjoja nauhalta.

Kyllähän päivät kuluivat näin, mutta Kira oli kuitenkin aika toimelias ja hän kaipasi jotain järkevää puuhaa, kuten puutarhanhoitoa. Etupihan pienelle kasvimaalle ilmestyikin uusia, entistä erikoisempia kasveja.



Uudet harvinaisemmat kasvit olivat luonnollisesti hieman haastavampia kasvattaa. Eräänä päivänä Kira suuntasikin kirjakaupalle ja tuli sieltä mukanaan pino kirjoja: puutarhanhoitokirjoja, kokkauskirjoja ja kalastuskirjoja. Puutarhanhoito ja kalastus olivat kiinnostaneet Kiraa aina, mutta nyt raskauden aikana hän oli kovasti innostunut myös ruoanlaitosta.



Koko perhe oli hyvin onnellinen Calebin puolesta. Nyt kun Mari käytännössä asui heidän luonaan, Calebista oli tullut todella onnellinen. Ninnin vielä eläessä yleinen ilmapiiri oli hyvin ailahtelevainen, muutamassa tunnissa täydellinen koti-ilta saattoi muuttua alkavaksi ydinsodaksi. Nyt kaikki oli koko ajan tasaisen hyvin; Mari ei koskaan haastanut riitaa, ja vaikka Kira oli jo aikuinen, oli hänelle vaikeuksia tottua siihen, että tällaisiakin ihmisiä oli.

Hieman Kira kuitenkin joutui äitiään puolustelemaan: Mari oli harvinaisen tylsä tyyppi. Tuntui, että häneltä puuttui kokonaan omat mielipiteet ja haaveet, kuin hän olisi elänyt vain muita varten. Ninni taas oli ollut hyvin omapäinen, ja se ehkä olisi kuitenkin ollut sitä, mitä Caleb enemmän olisi tarvinnut. Samapa tuo kuitenkin, tärkeintä oli se, että isä oli onnellinen. Kira oli silti katkera siitä, että sairaus oli vienyt Ninnin heiltä niin aikaisin, vaikka hän olikin tehnyt välillä perheen elämästä miltei täyttä helvettiä.



Kirasta oli tullut todella taitava kalastaja. Saaliiksi alkoi tulla jo esimerkiksi suuria lohia, yli kymmenkiloisia. Näistä herkuista sitten kyllä kelpasi laittaa herkullista luomuruokaa.



Keittiössä Kira oli opetellut niin leipomaan kuin tekemään erilaisia kalaruokiakin. Fish-and-chipsistä oli tullut koko perheen mieliruokaa, ja aterian jälkeen oli aina luvassa myös jälkiruokaa: Kirasta oli kovaa vauhtia kasvamassa oikea kodinhengetär!



Kiran raskauden loppuvaiheilla tuli Karitan aika kasvaa. Hänen silmänsä, suunsa leukansa olivat ehdottomasti Thorntonilta lähtöisin. Nenä taas muistutti todella paljon Alician ja Nellin nenää, mutta mustilla hiuksilla ja vihreillä silmillä olisi Karita ollut kuin Ninnin kopio. Calebin piirteitä ei hänessä näkynyt juuri ollenkaan, luonteessa ja ajatusmaailmassa kyllä.



Eräänä aamuna, kun muut olivat jo lähteneet kouluun ja töihin, heräsi Kira aivan järkyttäviin supistuksiin. Hän tilasi taksin ja lähti suorinta reittiä sairaalaan soittaen matkalla Oskarille ja tiedottaen tilanteesta. Koko juttu oli suunniteltu ja sovittu tarkasti etukäteen, joten erikoisempia ongelmia ei ilmaantunut.



Synnytyskin sujui yllättävän helposti, ja pari pääsi kotiin auringon laskiessa mukanaan pikkuinen, vastasyntynyt poika, Viljo.



Kiralla oli äidinrakkautta vaikka muille jakaa, mutta kyllä muutkin olivat perheenlisäyksestä innoissaan. Caleb oli jo pitkään odottanut sitä päivää kun hänellä olisi lastenlapsia, ja Karita oli innoissaan nyt kun hänestä oli tullut täti. Myös Mari oli perheenlisäyksestä tyytyväinen, vaikka olikin lapselle ainoastaan isoäitipuoli.

---

Puhuminen Karitan kanssa sai Calebin usein kyynelehtimään: tytön kasvot toivat häneen mieleensä Ninnin silloin, kun he tapasivat ensimmäistä kertaa. Kun Ninni tuli myöhässä tunnille haistatellen opettajalle ja istui pulpettiin Calebin eteen, vilkaisi taakseen, katsoi itseään tuijottavaa poikaa syvälle silmiin ja kysyi vain: "Mitä?", saaden Calebin aivan sekaisin. Se hetki kun hän tunsi ihastuneensa ensimmäistä kertaa.





Ei kestänyt kauaakaan kun Kira huomasi taas vatsan seutunsa pyöristyneen. Molemmat pitivät kyllä lapsista kovasti, mutta kun Viljossakin oli puuhansa! Olisihan poika sitten onneksi jo vähän vanhempi, mutta silti! Tässä alkoi kärsiä jo Kiran urakin.