XIb: all your troubles left behind so come on and take my lead

VIHDOINKIN uusi osa! :) Toivottavasti edes joku on odottanut tätä - kävijöitä on ainakin käynyt yllättävän paljon, en ajatellut et tällaisen päivitystauon aikana ketään kiinnostaisi.. Mutta hyvä vaan!

Tässä nyt siis seuraava osa Laineiden tarinaan. Tällä kertaa tekstiä on vähän enemmän kuin normaalisti - toivottavasti jaksatte lukea ihan täysin kyllästymättä. Seuraavan osan kanssa saattaa sitten taas kestää jonkin aikaa, mutta toivottavasti ei näin pitkään! Olen vain vähän laiska kirjoittelemaan, ja haluan mieluummin hitaasti hyvää kuin nopeasti huonoa. Lukekaa vaikka Starberryjä ja Austeneita sitten mun hitailla päivitysväleillä :D Ne on melkein yhtä hyviä kun tää mun tarina... :P

Mut joo, tän pidemmittä puheitta sit sinne itse osaan!



Muiden jo mentyä päivällisen jälkeen valmistautumaan yöpuulle, hipsi Viljo ulos tapaamaan erästä tärkeää tyttöä. Illan pimetessä poika uskalsi vihdoin kertoa tunteistaan Liisille, joka siinä myönsikin jo jonkun aikaa odotelleensa Viljon aloitetta. Liisi piti Viljosta kovasti ja eikä vähiten siksi, että Viljo oli yksi niistä harvoista hänen tutuistaan, joista oli hänelle shakissa vastusta.



Viljon illat kuitenkin yleensä kuluivat kouluhommien parissa, kun tytöt mieluummin lähtivät kaupungille. Illat kuluivat Sunset Valleyn ainoassa pubissa, jossa oli joka ilta samat ihmiset ja ilma oli tupakansavusta paksua. Pikkukaupungilla ei kuitenkaan ollut tarjota nuorille neidoille parempaakaan hengailupaikkaa, joten tähän piti tyytyä.

Valpuri olisi hyvin viihtynyt kotonakin, mutta Valmaa poltteli päästä ihmisten ilmoille. Valma kun halusi tulla kuuluisaksi keinoin millä hyvänsä, ja mikä tahansa oli aina paremmin kuin neljän seinän sisällä nyhvääminen. Valpuri taas halusi olla kaksossiskonsa, parhaan ystävänsä kanssa niin paljon kuin mahdollista, ja niinpä hänen piti suostua peesaamaan Valmaa.



Tytöt usein tulivat suoraan koulusta pubiin, ja lähtivät vasta myöhään. Läksyt hoidettiin aina sillä hetkellä, kun paikalla oli vielä normaalia vähemmän ihmisiä, ja samanlaisina hetkinä myös tilattiin jotain naposteltavaa. Tytöt pian saivat nähdä baarin muutkin vakiasiakkaat, esimerkiksi isänsä. Vaikka Oskari ei niin suuri osa heidän elämäänsä enää ollutkaan, oli häntä mukava tavata näin säännöllisesti. Varsinkin Valma oli tästä mahdollisuudesta iloinen, hän kun oli ollut jo pienestä läheinen isänsä kanssa, toisin kuin sisaruksensa.

Oli pubissa kuitenkin monenlaista ajanvietettäkin: Valmasta oli kuoriutunut taitava pianisti, ja Valpuri ja Into toimivat mielellään taustabändinä. Myös erilaisten baaripelien kanssa kului tunti jos toinenkin.



Karita jatkoi kotona tutulla linjalla. Hänen huoneessaan saattoi kyllä lähestulkoon aina aistia Ninnin läsnäolon, mutta vasta muutaman unettoman yön jälkeen Karita saattoi nähdä edesmenneen äitinsä. Edelleen hän tarkoituksella yrittikin olla päiviä hyvin pienillä yöunilla, sillä nyt hän oli saanut sen äidin läsnäolon, joka hänen lapsuudessaan oli häneltä puuttunut.



Siitä huolimatta - tai ehkä siitä johtuen - Karita oli kuitenkin hyvin tuottoisa työssään, ja tykkäsi järjestää pieniä taidenäyttelyitä ateljeessaan. Vakiovieraina usein toimivatkin Kira ja Valpuri, joista varsinkin Valpuri oli itsekin taiteellisena hyvin vaikuttunut Karitan töistä.





Pian olikin perheellä aihetta juhlaan! Viljon oli vihdoin aika aikuistua, ja tapahtumaa juhlistamaan oli kutsuttu pojalle lähimmät henkilöt: tyttöystävä sekä isotäti ja isä, molemmat perheineen.

Viljosta kasvoikin varsinainen komistus - poika oli hurjasti isänsä näköinen, mutta väreiltään kuin äitinsä Kira ja isoäitinsä Ninni.



Syntymäpäiväjuhliin mahtui kuitenkin eräs harvinaisen onneton tapaus. Oli ollut jo pitkään yleisessä tiedossa, että Caleb oli jo hyvin vanha eikä eläisi enää kovin kauaa, mutta kukaan ei silti osannut odottaa miehen poismenoa juuri tänä päivänä.



Erityisesti Karita otti isänsä kuoleman raskaasti. Juuri kun hän oli miltei saanut äitinsä takaisin, riistettiin isäkin häneltä.

Caleb haudattiinkin rakkaan vaimonsa viereen. Vaikka Mari olikin ollut miehelle täydellinen naisystävä tämän viimeiset vuodet, keneltäkään ei ollut jäänyt huomaamatta, kuinka Caleb oli kaivannut Ninniä temperamentteineen päivineen joka ikinen hetki. Ninnin luonne, johtui se sitten hänen epävakaasta mielenterveydestään tai ei, oli jotain, mikä oli muuttanut Calebin elämän ja käsityksen maailmasta täysin. Siksi perhe olikin kaikessa surussaan pohjimmiltaan iloinen, sillä jos jotain vain oli olemassa kuoleman jälkeen, oli Caleb nyt viimein päässyt sinne, minne oli jo vuosia halunnut.



Kuten oli sovittu, Calebin poismenon jälkeen tulisi Kiran lähdön aika. Alun perin suunnitelmissa oli ollut, että Kira ottaisi mukaansa oman jälkikasvunsa, ja jättäisi Karitan ja Marin elelemään kaksin suureen taloon. Viljo halusi kuitenkin kovasti jäädä kotiin rakkaan Liisinsä kanssa. Hän tiesi kyllä, että Kira oli päättänyt Valpurin perivän suvun omaisuuden, ja kaiken lisäksi Viljo tiesi viihtyvänsä paljon paremmin pienemmässä kaupungissa. Ei hänen kannattaisi roikkua perheen naisväen mukana, hän kun tulisi olemaan varmasti onnellisempi täällä.



Tytöt eivät kauaa aikailleetkaan, vaan seuraavana aamuna, auringon noustessa, olivat he jo Kiran autossa mukanaan vain välttämättömimmät päivittäistavarat ja tärkeimmät muistot. Bridgeport ei ollutkaan niin lähellä kuin aluksi Kira oli ajatellut, vaan sinne oli useamman tunnin matka, joka vaati monta eväs- ja pissitaukoa usealla huoltoasemalla.





Aamu valkeni Sunset Valleyssä, ja Viljo tiesi valinneensa oikein. Rauhalliset lauantaipiknikit, lintujen laulu ja puhdas ilma olivat ehdottomasti se, mitä Viljo kaipasi enemmän kuin pilvenpiirtäjiä ja yökerhoja. Kaiken lisäksi seurana oli kuvankaunis tyttöystävä, joka hallitsi jutustelun niin ydinfysiikasta, kuin myös Sokrateen ajatuksista sekä integraalilaskennan syvimmästä olemuksesta - Viljo olisi ollut hullu valitessaan toisin!



Pikkuisen poliisiauton lähestyessä öistä suurkaupunkia Valma ajatteli aivan samoin: tämä oli paras mahdollinen paikka hänelle. Kaupungin valot kutsuivat häntä voimalla, jollaista hän ei tiennyt olevankaan. Kun hän katsoi eteenpäin, oli kuin hänellä olisi ollut joulu, nimipäivät, syntymäpäivät ja vielä seuraavatkin syntymäpäivät, kaikki samaan aikaan.



Kattohuoneistojen kutsusta huolimatta he kuitenkin ajoivat keskusta-alueen ohi, rauhallisemmalle esikaupunkialueelle. Nähtyään alueen talot Valma kuitenkin toipui pettymyksestään: Talot olivat sen kokoisia, että länsisiivestä itäsiipeen kestäisi miltei tunteja! Ja jokaisessa pihassa oli aina edellistä korkeammat aidat ja jykevämmät portit. Olisi aivan mahdollista, että heidän naapurissaan asuisi huippukuuluisa elokuvatähti jos toinenkin, ja sekös tyttöä miellytti.

Olivat Valpuri ja Kirakin muutosta innoissaan. Unelias Sunset Valley oli niin tylsä ja kuollut verrattuna tähän upeaan, elämää sykkivään kaupunkiin.



Ja aina vaan innostuneemmiksi ilmeet kävivät, mitä lähemmäs kotia päästiin. Tämä uusi talo oli ehdottomasti suurempi kuin vanha, mutta mitkä maisemat takapihalta avautuivatkaan! Moni tapetoisi tällaisen suurkaupungin kuvan seinälleen, mutta heille riittäisi vain verhojen avaaminen.



Etuovesta sisään astuttaessa vasemmalla avautui näkymä ruokailutilaan ja keittiöön, kun taas oikealla oli hieman madallettu tila oleskeluun. Seinällä oli kehystettynä kantaäidin Alician kunniakirjoja, ja niiden vierellä Karitan ja Valpurin upeita taideteoksia. Ruokapöydän ja keittiön takana näkyi Valman kovasti toivoma flyygeli, sekä ihana yllätys: hissi! Kerroksia oli kuitenkin neljä, masentavaahan niitä olisi kavuta.

Aidatulla takapihalla oli ihanan näköinen poreamme rentoutumiseen, sekä shakkipöytä ja pikkuinen puutarha Kiralle. Pohjakerroksessa taas oli suuri baaritiski bilevaloineen ja tanssilattioineen sekä kutsuva sohva lämpimän takan edessä. Kiran toiveesta suvun edesmenneiden jäsenten haudoille oltiin tehty kaunis istutuksin koristettu alue, jota pystyi ihailemaan sisätiloista. Jotain vaikuttavaa kun he Kiran mielestä ansaitsivat.



Kiran makuuhuone oli talon kolmannessa kerroksessa. Huone oli erittäin suuri ja avara, sekä ikkunoita oli paljon. Päivisin huone olisi varmasti hyvin valoisa, ja sen suuren koon vuoksi se voitaisiin joskus, tarpeen tullen, jakaa vaikkapa lastenhuoneeksi.

Aluksi Valma ja Valpuri olivat hieman varautuneita saatuaan kuulla huoneidensa olevan kellarissa, mutta jo kellarin aula televisioineen, stereoineen ja videopeleineen teki ajatuksesta hieman siedettävämmän. Viimeistään oven avaaminen sai kyllä heidät muuttamaan mielensä. Molempien tyttöjen huoneet oli tehty heidän toiveidensa mukaan: Valmalle punaista ja tummaa, Valpurille valoisaa ja vihreää. Ihaninta oli kuitenkin suuri akvaario huoneiden välisellä seinällä, josta saattoi aina kuikuilla siskon huoneeseen - se oli unelmien täyttymys tytöille, jotka olivat sisaruuden lisäksi toistensa parhaat ystävät. Koko ikänsä samassa huoneessa asuneet kaksoset eivät varmasti olisi pärjänneetkään ilman toistensa välitöntä läsnäoloa.



Päivä oli ollut pitkä, eikä kukaan todellakaan jaksanut alkaa kokkailemaan, joten Valpuri päätti tilata koko porukalle perhepitsan. Oli hauska yllätys kuinka se toimitettiin vartissa, Sunset Valleyssä olisi varmaankin pitänyt odottaa toista tuntia. Suurkaupungin elämä oli kuin aivan uusi maailma!



Seuraavana päivän tytöt viettivät aikaa kotona tutustuen uuteen residenssiinsä. Vanha koti oli ollut aina niin täynnä ihmisiä, sisarusten oli pitänyt jakaa huoneitaan ja missään ei ollut omaa rauhaa. Nyt jokaiselle oli nelikerroksisessa talossa reilu kerros omaa tilaa, joten ahtaudesta ei todellakaan voinut valittaa.

Illalla, auringon jo laskiessa, päätti Kira tilata itselleen ja tyttärilleen taksin heidän kotiaan lähinnä olevaan kauneussalonkiin. Tyttöjen koulu kuitenkin alkaisi huomenna, ja varmasti he halusivat antaa itsestään mahdollisimman hyvän ensivaikutelman kaikille uusille ihmisille, jotka he tulisivat huomenna tapaamaan. Myös Kiralla oli tärkeä päivä huomenna: hän oli saanut anomansa siirron erikoisagentiksi tänne Bridgeportiin, ja hänen tuli vakuuttaa uusi pomo ja työtoverit.



Valpuri ja Valma olivat molemmat päättäneet irrottautua identtisistä pukeutumistyyleistä. Vaikka heissä oli paljon samaa, olivat heidän persoonansa ja mieltymyksensä silti hyvin erilaiset, ja molemmat mielellään halusivat ilmaista itseään ulkonäölläänkin. Oli tietenkin ollut turvallista olla vain kaksoset, mutta aikansa kutakin.

Kira taas oli vähintäänkin kyllästynyt näyttämään parikymppiseltä. Hän alkoi kuitenkin jo saada kasvoilleen ikääntymisen merkkejä ja hänen vanhin lapsensakin oli jo aikuinen, joten tuntui todella kummalliselta pukeutua kuin teini. Hän oli kuitenkin käyttänyt samanlaisia vaatteita lähes koko ikänsä.

Kukaan kolmesta ei kuitenkaan oikein tiennyt, kuinka muutoksen voisi tehdä ja mistä pitäisi aloittaa. Sunset Valleyssä oli kyllä ollut kylpylä ja kampaamo, mutta ei ketään oikeaa stylistia jonka tyylitietoisuuteen olisi voinut luottaa. Suurkaupungissa asiat olivat kuitenkin toisin.

---

Ensimmäinen yö toi mukanaan niin toivottuja kuin ei-toivottujakin vieraita. Pitkään tyhjillään ollut talo oli houkutellut paikalle murtovarkaan, mutta siitä onnettomuudesta onneksi selvittiin pelkästään säikähdyksellä. Myös jo edesmenneeksi harvinaisen aktiivinen Ninni tuli tarkistamaan perheen uuden kodin - eihän hänen jälkikasvunsa mihin tahansa latoon sopisi.



Auringon noustessa olohuoneen ikkunoista näki kaupungin - se jos mikä oli todella kaunis kevyen usvan peitossa, auringon noustessa ja piirtyessä pilvenpiirtäjien väliin. Pian Valman ja Valpurin koulubussi kaartaisi pihaan, ja tyttöjen ensimmäinen koulupäivä uudessa kaupungissa voisi alkaa.



Koulubussin saapuessa tytöt kiipesivät sisään ja istuivat etupenkkiin. Valpuria jännitti kovasti. Kuten jo pikkutyttönä, hän halusi kovasti saada hyviä arvosanoja ja uusia ystäviä. Tällä kertaa hänellä ei kuitenkaan ollut isoveljeä tukena ja turvana, vaan hän joutui pärjäämään yksin. Hän halusi olla suosittu ja menestyvä, sellaisia asioita, jotka eivät Valmalle olleet niin tärkeitä.

Valma nimittäin saattoi ottaa rennommin, sillä häntä ei kovinkaan paljon kiinnostanut se, mitä muut hänestä ajattelisivat. Hänelle edelleen riitti se, että hän jollain tavoin edes pärjäisi ja saisi muutamia kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Hän halusi kuuluisaksi, mutta hän ei tulisi tarvitsemaan siihen ikätoveriensa hyväksyntää, lähinnä selkärangan ja uskoa itseensä.

Koulupäivä sujui molemmilla tytöillä hyvin, olihan heillä joka tapauksessa toisensa turvanaan. Koulu oli ollut huomattavasti suurempi kuin heidän vanha koulunsa, mutta he olivat varmoja sopeutuvansa sinne ennemmin tai myöhemmin.



Heti ensimmäisen koulupäivän jälkeen Valma kävi vaihtamassa jotain siistimpää päälle ja lähti kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa elokuvastudiota. Jo pienistäkin osista leffoissa tai tv-sarjoissa joku saattaisi hyvinkin tunnistaa hänet, ja sillä tavoin hän saattaisi saada aina vaan isompia rooleja - ainakin hän tapaisi näissä hommissa oikeita julkkiksia. Vaikka hänen suurin unelmansa olikin tulla toimittajaksi, tuli julkisuus hyvänä kakkosena. Siitä oli tullut hänelle miltei pakkomielle.



Arki sujui uusissa maisemissa hienosti. Valpuri edelleen tykkäsi kovasti ruoanlaitosta, ja hän oli muutenkin se kantava voima, joka piti talouden pystyssä: kokkaus sujui, rikkoutuneet kodinkoneet kuli korjattua ja tasot kiilsivät puhtauttaan. Tytön puuhailua katsellessaan Kira ei voinut olla kuin tyytyväinen, tytöstä tulisi jonain päivänä täydellinen äiti ja vaimo. Oli Kira tietenkin ylpeä myös toisesta tyttärestään. Valmasta ei saisi leivottua pullantuoksuista 50-luvun kotiäitiä, eikä hän ollut kiltti ja ystävällinen kuin Valpuri, mutta hänessä oli sellaista särmää, josta kannattaisi pitää kiinni.

Tytöt tekivät yhdessä innokkaasti läksyjään, Valpuri tavoitteenaan huipputulokset ja Valma lähinnä Valpurin seurana. Kira taas puuhaili puutarhansa parissa - näin pienenä se oli juuri sopivan kokoinen yhden ihmisen hoidettavaksi, vanhan kasvimaan parissa kun kului aina niin paljon aikaa.

Tekemistä oli niin paljon, ettei koti-ikävä ehtinyt nousta pintaan. Valpuri kyllä ikävöi kovasti Karitaa, hän kun oli ollut Valpurille ehkäpä se läheisin sukulainen heti Valman jälkeen, niin paljon he olivat vuosien myötä viettäneet aikaa keskenään. Myös Maria hän kaipasi kovasti ja Viljoa tietenkin. Kaikkein haikeinta oli kuitenkin Calebin kuolema, muille kun saattoi aina soittaa, mutta Caleb oli lopullisesti poissa. Ei ollut kuitenkaan aikaa suremiselle, vaan elämä jatkui ja aika kului kovaa vauhtia.



Arkinen aherrus vaati veronsa, ja niin tytöt pyhittivätkin runsaasti aikaa rentoutumiselle. Niihin hetkiin takapihan poreamme oli kuin vastaus rukouksiin, hierovat kuplat saivat kyllä huolet hälvenemään pikavauhtia. Valmalla oli kuitenkin suunnitelma: perjantai-illan kunniaksi pitäisi kyllä käydä tarkistamassa kaupungin viihdetarjonta: meininki olisi varmaan vähän erilaista kuin Sunset Valleyn kälyisessä pubissa.



Tytöt tilasivatkin taksin viemään heidät keskustaan, yksi nuorten keskuudessa suosituimmista paikoista kun sijaitsi aivan toisella puolella kaupunkia. Tyttöjä jännitti kovasti, olivathan he vielä alaikäisiä. Bilevaatteita ei voinut pukea vielä kotona, vaan ne piti vaihtaa vasta paikan päällä - muuten Kira olisi saattanut huomata tyttöjen aikeet.



Jonkin ajan kuluttua taksin ikkunoista näkyikin jo oikea paikka. Bileet taisivat kyllä olla tänään jossain ihan muualla, niin hiljaista tuntui olevan. Tytöille hiljainenkin paikka olisi kuitenkin voitto Sunset Valleyn jälkeen, joten he eivät antaneet sen häiritä. Vanhan varastorakennuksen ikkunoissa vilkkuvat värikkäät valot ja basson jytke tuntui jaloissa, kun Valma ja Valpuri kävelivät discon ovista sisään.



Kun vaatteet oli vaihdettu ja meikit korjailtu, bileet saivat alkaa! Tanssilattialla oli tyhjää, mutta tytöt eivät sitä huomanneet. He huomasivat vain sen, että tanssilattia todella oli, ja sille pääsemistä he olivatkin odottaneet. Drinkitkin olivat ihan eri luokkaa kuin kotona.

Yksi pieni ongelma kuitenkin oli - tytöillä ei ihan oikeasti ollut ikää koko paikassa oleskeluun, saati sitten niihin drinkkeihin. Ei kestänyt kauaakaan, että joku tajusi tyttöjen oleskelun luvattomaksi.





Tytöt saivatkin vip-kuljetuksen poliisiautossa kotiin asti. Kira luonnollisesti oli vihainen, mutta tietyllä tavalla kyllä ymmärsi Valmaa ja Valpuria - kyllä hänkin varmasti olisi samassa tilanteessa tehnyt aivan samoin. Säännöt olivat kuitenkin säännöt, ja siksi hän ei vain voinut antaa tyttöjen päästä helpolla tästä, kaiken lisäksi kun hän varmasti joutuisi töissä kuulemaan tästä!



Tytöt saivatkin sitten jäädä kotiarestiin joksikin aikaa. Valma oli asiasta aika näreissään, hän kun olisi niin halunnut päästä kylille - kotona ei ollut hänelle mitään tekemistä, pianonsoittokaan ei häntä kovin montaa tuntia viihdyttänyt. Valpurin aika taas kului kuin siivillä: yläkerrasta aloittaen hän siivosi jokaisen huoneen kunnes pääsi kellariin, ja sitten kierros alkoi taas uudelleen, jos ei muuta, niin olihan ainakin pölyä jo kerääntynyt! Välissä sitä aina saattoi laittaa vähän purtavaa Valmalle ja Kiralle.

Valma joutuikin kehittelemään uusia harrastuksia, esimerkiksi drinkkien sekoittelussa sai tylsät iltapäivät hyvin kulumaan. Uusia reseptejä hän selaili netistä, ja hiljalleen jotkut hänen sekoituksistaan alkoivatkin olla jo ihan juotavan arvoisia.



Pienestä kasvatuksellista vastoinkäymisestä huolimatta Kiraa arvostettiin Bridgeportin poliisiasemalla kovasti. Hän oli nopeasti ansainnut niin uuden työparinsa kuin myös pomonsa ja muiden korkeampien tahojen luottamuksen, ja tänään kova työ oli palkittu: hän oli päässyt vakoojana niihin kansainvälisiin hommiin, joihin oli jo teinistä asti halunnut - tätä pitäisi juhlia!



Kotiin päästyään Kira veti nopeasti treeniohjelmansa läpi, jonka jälkeen ryhtyi laittautumaan. Jos tytötkin olivat kerran jo käyneet testaamassa kaupungin yöelämän, pitäisihän Kirankin päästä.

Mihinkään diskoon hän ei kuitenkaan mennyt, vaan ehkä kaupungin kalleimpaan, julkimoiden suosiossa olevaan hienostoyökerhoon. Hyvin hiljaistahan siellä arki-iltana oli, varsinkin vip-puolella, jonne Kira asiansa osaavana agenttina helposti kuitenkin pääsi.

Eräs hyvinkin suosittu paikallinen poptähti, Lola, oli eksynyt samaan paikkaan, ja hän tunnisti kuin tunnistikin naapurissa asuvan Kiran ja tuli juttelemaan Kiran yllätykseksi. Lola vaikutti muutenkin julkkikseksi hirmuisen helposti lähestyttävältä, Kira kun oli ajatellut kaikki julkisuuden henkilöt töykeiksi ja kylmiksi, mutta nyt hän kyllä joutui muuttamaan mieltään. Se, että Kira oli ravintolan vip-alueella auttoi kuitenkin varmasti, ja vaikka he eivät Bridgeportissa vielä kauaa olleet asuneetkaan, olivat Kiran kasvot komeilleet jo useampaan otteeseen paikallisessa lehdessä pahamaineisten rosvojen pidätysten ja muiden urotöiden takia.



Tytöt tiesivät Kiran viipymään kaupungissa yömyöhään. Koska heiltä itseltään oli yökerhot kielletty, jäikin vain yksi vaihtoehto: juhlia kotona. Niinpä Valma aloitti drinkkien sekoittelun ja Valpuri kutsui luokkakavereita heidän kotibileisiinsä. Vaikka Valpuri olisi oikeastaan mieluummin ehkä vain viettänyt rauhallista koti-iltaa, oli bileet ihan hyvä vaihtoehto - jos ne onnistuisivat hyvin, tulisi Valpurista varmasti suosittu. Pian tytöillä olisi syntymäpäivä ja he olisivat vihdoin täysi-ikäisiä, joten nämä olisivat viimeiset "teinibileet" jotka heillä olisi mahdollisuus järjestää, joten pitihän siinä ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti!



Kaikilla kutsutuilla oli juhlissa hauskaa. Porukkaa tuli vain kourallinen, mutta se ei menoa haitannut. Oli kivaa saada jotain käyttöä alakerran bilevaloille ja savukoneelle - tämä ilta muistettaisiin kyllä pitkään!



Bileiden - ja niiden jälkeisen siivouksen - onnistuttua hyvin, vietti Kira aamuaan puutarhassa shakkia pelaillen, vailla huolen häivää. Hän alkoi vasta lähestyä vanhuutta, mutta oli jo saavuttanut elämässään liki kaiken mitä kaipasikin. Vain yksi asia puuttui, nimittäin joku, jonka kanssa jakaa tämän kaiken. Suurkaupungin ihmiset olivat niin pinnallisia: kyllä Kiralla varmasti vientiä olisi riittänyt, mutta kun hän ei voinut olla varma, kuka pyrki hänen seuraansa hänen itsensä takia ja kuka vain siksi, että hänellä sattui olemaan paljon rahaa ja vaikutusvaltaisia ystäviä.



Pian olikin sitten Valman ja Valpurin syntymäpäivän aika - tytöistä tulisi vihdoin täysi-ikäisiä. Puhaltaessaan kynttilöitään Valma mietti sitä, kuinka upeisiin baareihin hän tulisikaan pääsemään nyt kun hänellä olisi ikää, Valpuri taas unelmoi kodista merenrantamaisemalla ja ikiomasta perheestä. Kirakin sai huokaista helpotuksesta: olivathan tyttäret todella ihania, mutta kyllä he osasivat koetella hermoja!

Molemmista varttui varsinaisia kaunottaria, mutta tyylinsä he pitivät aika lailla ennallaan. Valpuri haki edelleen asuiltaan mukavuutta, Valma taas halusi mieluummin shokeerata. Nyt he olivat nuoria aikuisia naisia, ja kaikki ovet olivat heille auki.



Heti syntymäpäiväjuhlien jälkeen tytöt päättivät lähteä baanalle: pitihän sitä päästä kokeilemaan, miltä tuntuisi käydä yökerhoissa ilman pelkoa kiinnijäämisestä. Arki-iltana kuitenkaan edes suosituimmissa paikoissa ei ollut hirveästi elämää, mutta saivatpa tytöt nauttia ensimmäiset lailliset drinkkinsä ja näin juhlistaa syntymäpäiväänsä.

---

Nyt Valpurilla oli vihdoin mahdollisuus hankkia töitä stylistina, samasta salongista, jossa he olivat aivan ensimmäisinä päivinä kaupungissa käyneet. Valpuri kun halusi kovasti tehdä työtä, jossa hän voisi käyttää hyväkseen niin taiteellista lahjakkuuttaan kuin hyviä ihmissuhdetaitojaankin.



Arki sujui kuten aiemminkin, Valpurin pitäessä taloutta pystyssä muut vain puuhailivat ja hääräsivät ympärillä. Yksi asia oli kuitenkin muuttunut: Valpurille oli iskenyt hirmuinen pesänrakennusvietti. Hän halusi aviomiehen ja vähintään viisi lasta heti sillä sekunnilla, mutta ei osannut aavistaakaan, kuinka asiassa loppujen lopuksi kävisi.