perjantai 13. elokuuta 2010

V: that kind of lovin' yeah now i'm never gonna be the same

Jostain syystä tätä osaa oli jotenkin tosi vaikeaa kirjoittaa, ja siksi pahoittelenkin jo etukäteen joitain tosi kökköjä kohtia. Halusin kuitenkin saada tähän osaan juuri nämä tapahtumat ja tässä järjestyksessä.. Toivottavasti ensiosa onnistuu paremmin! Ja Ninnin esittelyn lisäsin tuonne noin.



Nelli oli odotettu perheenjäsen, ja varsinkin Ninni vietti mielellään aikaa pikkusiskonsa kanssa. Vaikka Ninnin pieni kaveripiiri oli hiljalleen alkanut laajentua, hän silti vietti aikaa mieluummin perheen kesken. Kaverit eivät vain voineet ymmärtää mille hänestä tuntui, he olivat kuin toisesta maailmasta. Calebkin oli muuttanut kauemmas opiskelemaan.



Alicia kulutti äitiyslomansa parannellen ja korjaillen kodinkoneita. Ninni oli kaikkien laitteiden kanssa aivan toivoton, ja Alicia ajattelikin siksi laittaa kaiken kuntoon: ei hän tästä ainakaan nuorenisi joten ei hän kohta enää jaksaisi niitä korjailla. Kuinka rempallaan koko talo silloin olisikaan!





Thornton alkoi olla jo aika vanha, ja hän päättikin jäädä eläkkeelle ja pyhittää vielä jäljellä olevat vuodet työskentelyn sijasta perheelleen ja erityisesti rakkaalle vaimolleen. Hän oli jo kokenut monen läheisen ihmisen kuoleman, ja tiesi, ettei hänkään ikuisesti eläisi. Urallaan hän oli jo saavuttanut kaiken, mistä oli unelmoinutkin, mutta kotona olisi kuitenkin vielä tekemistä.



Pian oli Nellin aika kasvaa vauvasta taaperoksi. Pikkuinen tyttö näytti kovasti äidiltään, ja luonteeltaan osoittautui hiljalleen sisarensa vastakohdaksi. Hän oli erittäin hyväsydäminen ja tykkäsi mieluummin vain makoilla tai katsella lastenohjelmia, kun taas Ninni oli jo pienenä ollut kovin vilkas ja aina pahanteossa.



Ninni vietti edelleen paljon aikaa Nellin kanssa, sillä hänestä oli hauskaa opettaa tärkeitä taitoja pienelle siskolle. Koulustressi oli helppo lykätä syrjään Nellin kanssa leikkiessä, ja usein tytöt leikkivätkin tuntikausia. Nelli oli suloinen lapsi, ja hän tykkäsi kovasti leikkiä nukketalolla sekä pehmonallella.



Kohta tuli kuitenkin se hetki, kun Ninnin oli aika valmistua ja kasvaa nuoreksi aikuiseksi. Aikuistuessaan hän vain kaunistui entisestään ja päätti pitää kiinni vanhasta tyylistään. Vaikka se olikin aika teinityttömäinen, se kuitenkin kuvasti hänen persoonaansa.



Aikuistuessaankaan Ninni ei unohtanut Calebia. Caleb oli ollut opiskelemassa toisella paikkakunnalla, mutta nyt kun hänkin oli valmistunut, oli parilla taas paljon aikaa yhdessä vietettäväksi. Pitkän erossaolon takia jälleennäkeminen oli hyvin odotettu, ja molemmat olivat ikävöineet toisiaan kovasti.



Ninni ja Caleb muistelivat vanhoja myös muutenkin kuin vain juttelemalla. He olivat jollain tapaa kuin luodut toisilleen, täydensivät toisiaan. Ninni oli määräilevä, pompotteleva ja äkkipikainen, kun taas Caleb mielellään totteli ja pystyi sietämään Ninnin pahimmatkin raivokohtaukset. Yhteiset päätökset tehtiinkin usein niin, että Ninni kertoi mitä tehdään ja Caleb vain nyökytteli.





Onneksi Caleb tuli erittäin hyvin toimeen myös muun perheen kanssa. Erityisesti Thorntonin kanssa heillä oli pitkiä juttutuokioita politiikasta ja maailmantaloudesta, mutta myös Alicia piti Calebista kovasti. Oli Calebissa myös huonoja puolia, hän nimittäin oli varsinainen sottapytty, mutta ei se haitannut. Hän oli muuten hyvin hurmaava.



Ninnin aikuistumisessa oli tietenkin hyvätkin puolensa, mutta toisaalta se toi myös paineita. Hän tiesi vanhempien odottavan, että hän avioituisi jo pian, olivathan hän ja Caleb olleet yhdessä jo vuosikaudet. Hän ei kuitenkaan ollut sitä mieltä, että avioliitto olisi häntä varten, mutta hän kuitenkin tiesi kuinka paljon hänen vanhempansa jo odottivat esimerkiksi lapsenlapsia.



Ei kauaakaan kun Nelli kasvoi lapseksi. Kuinka nopeasti päivät kuluivatkaan! Päivä päivältä hän alkoi näyttää enemmän äidiltään, mutta luonteensa hän peri ehdottomasti isältään. Molemmat olivat aivan samanlaisia perfektionisteja, eivätkä kestäneet lainkaan epäonnistumisia tai vikoja itsessään.



Ninni ja Caleb nauttivat paljon toistensa seurasta. Vaikka Ninni ei rakkauteen uskonutkaan, tämä heidän välillään oleva oli jotain samanlaista. Erossa oleminen oli tuskaa ja sai molempien sydämet itkemään verta, ja lyhytkin kosketus tuntui parantavan kaikki haavat.



Osittain omasta ja osittain vanhempien tahdosta Ninni päättikin kosia Calebia ja tietenkin Caleb suostui. Mitä menetettävääkään hänellä olisi, ei hän kenenkään muunkaan kanssa jaksaisi elämäänsä viettää. Caleb oli ainoa, jonka hän oli koskaan päästänyt itseään niin lähelle, niin lähelle ei enää kukaan muu tulisi koskaan pääsemään.



Ninnin häät eivät olleet niin kauniit kuin hänen vanhempiensa, mutta ne näyttivätkin häneltä itseltään. Hän halusi omanlaisensa puvun, eikä vieraitakaan ei kutsuttu paljoa. Ninniä ei lainkaan haitannut häidensä yksinkertaisuus, ei hän ollut mikään romantikko. Hyvin mielissään hän kuitenkin oli, sillä hän tiesi tehneensä perheensä onnelliseksi.

Calebille kelpasi se mikä Ninnillekin. Jo ensitapaamisesta lähtien hän oli halunnut Ninnin omakseen, ikuisesti. Ninnissä oli syvällä jotain sellaista paloa, jota hän ei kenestäkään muusta ollut sitä ennen tai sen jälkeen löytänyt. Tuntui kuin hän olisi tarvinnut tuota paloa pysyäkseen hengissä! Joskus Ninnin komentelu kävi häntä hermoille, mutta ei hän jaksanut valittaa. Hän tiesi, että se kuului Ninnin temperamenttiin aivan samoin kuin tuo palokin, se tuli paketin mukana.







Koska Alicia oli talouden ainoa töissäkävijä, päättivät Caleb ja Ninni yhteistuumin hankkia töitä. Caleb pääsi politiikkauralle, ja oli askeleen lähempänä suurta haavettaan tulla erittäin kuuluisaksi poliitikoksi. Ninni taas löysi pikkurikollisen hommat itselleen sopiviksi.



Eräänä päivänä tapahtui se, mitä Alicia oli kauhulla odottanut jo pitkään. Hän ei saanut sanaa suustaan, vain lohduton itkeminen onnistui. Kaikki se, mitä hänellä oli, oli kertaheitolla luhistunut kasaan, jättäen jäljelle vain raunioita muistuttamaan siitä, mitä joskus oli ollut. Oli tullut aika hyvästellä Thornton.

6 kommenttia:

  1. Nyyh, Alicia raukka kun Thornton kuoli, yhyy :( Ihana tuo kuvasarja häistä :) Kiva osa muutenkin. :)

    VastaaPoista
  2. Voi Aliciaa. :( Nellistä kasvoi oikein söpö lapsi. Ja ilmeisesti Ninnistä tuli perijä? Osa oli taas kerran hyvä, ei tässä ollut mitään kökköjä kohtia! :)

    VastaaPoista
  3. en ole vielä päättänyt perijää.. :D ainoa vaan, että kun ninni on kuitenkin sen ikäinen, että kohta pitää perhettä alkaa perustamaan, mutta nelli on taas niin pieni, että joku aikuinen pitää olla talossa - toi ikäero on vähän vaikea.. aliciakin kun on jo tosi vanha.

    toi perijän päättäminen on mulle tosi vaikeaa, oon hirmusti kiintynyt molempiin tyttöihin. no, teen siitä vielä äänestyksen, mutta vasta seiskaosan yhteydessä.

    VastaaPoista
  4. Olipas tuo loppu surullinen. :< Musta on aina kamalaa, kun tarinoissa kumppani kuolee ja toinen jää yksin itkemään menetystään. No mutta osa oli hyvä, enkä mä ainakaan mitään tönkköisyyttä nähnyt. Jatkoa vaan! Ninni on muuten kaunis ja löysipä vielä komean miehenkin itselleen!

    VastaaPoista
  5. hei, täähän on hyvä legacy ! hyvät kuvat ja selkeää tekstiä. tykkään myös tästä, kun tää ei etene niin äkkipika-vauhdilla, että kolmannessa osassa syntyy jo kolmas sukupolvi, vaan tää menee silleen.. rauhassa askel kerrallaan :----D

    ja voithan tehdä jo Ninnillä ja Calebilla lapsia ja antaa niiden asua tuolla talossa, ja katsoa millainen Nellistä sitten tulee teininä/nuorena aikuisena ja päättää vasta sitten perijän.

    mutta, meikä jää ainakin seurailemaan !

    VastaaPoista
  6. Vitsit, Ninni on ihana! Tykkään tosi paljon tuosta miten kuvailet tuota Ninnin ja Calebin suhdetta, ja jotenkii hauskasti tuot esille simien luonteet ihan jokapäiväsessä elämässä. Piristää tarinaa mukavasti tuo Ninnin temperamenttisuus ja Calebin "alistuvaisuus" vaimosa silmän alla.


    Tälläsen pikkukirjotusvirheen huomasin:


    "Hän halusi omanlaisensa puvun, eikä vieraitakaan ei kutsuttu paljoa.
    Eli toinen kielloista liikaa.

    VastaaPoista