I: turn the record on and wonder what went wrong

Tässä sitä nyt oltiin, vihdoin perillä. Nyt matka kuitenkin vasta alkaisi. Tontti oli suuri ja aivan tyhjä. Tien toisella puolella oli puisto pienine lampineen, ja tämän puiston muilla sivuilla oli kaksi upeaa kartanoa.



Alicia ei itsekään oikein ollut varma, miten tähän oli päädytty, sillä se oli monien tapahtumien summa. Sen hän tiesi, että vielä pari viikkoa sitten hän makoili lapsuudenkotinsa uima-altaan reunalla ystäviensä kanssa vailla huolen häivää. Nyt hän oli kuitenkin aikuistunut, ja hänen isänsä oli sitä mieltä, että nyt olisi tytön aika kokeilla omia siipiään.

Alicia ei voinut itsekään kieltää olevansa täysin piloille hemmoteltu. Hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa ja heti, vaatteet, tavarat ja jopa kaverit ja poikaystävät. Vanhempien maallinen mammona ja vaikutusvalta takasivat sen, että moni olisi antanut mitä vain Alician seurasta. Sen lisäksi Alicia osasi olla myös flirttaileva ja lipevä, joten hän sai muut helposti puolelleen. Pohjimmiltaan Alicia oli kuitenkin aikamoinen pelkuri draamakuningattaren paksun kuorensa alla.

Alician isä pitkän pohdinnan jälkeen olikin tullut siihen tulokseen, että Alician pitäisi tietää, millainen on oikea maailma. Tämä isä omisti paljon erilaisia kiinteistöjä ja tontteja ympäri maailmaa, ja päättikin antaa kauneimman ja viihtyisimmän tontin, Sunset Valleyn hienostoalueelta, tyttärelleen lahjaksi. Tämän lisäksi tytär sai rahaa vain muutaman tonnin: "Pohjalta pääsee korkeimmalle", isä osasi sanoa.



Tälle aivan tyhjälle tontille Alicia hankki vain kaikkein välttämättömimmät säästääkseen varaa. Tämä ajattelutapa tuntui varsin oudolta, sillä kotona hänen ei oikeastaan ikinä tarvinnut ajatella tavaroiden hintoja, sillä ei hän yleensä halunnut mitään niin kallista, ettei se olisi mahtunut perheen budjettiin.

Köykäinen "koti" alkoi kuitenkin pian ahdistaa Aliciaa. Hän oli tottunut viettämään päivänsä lekotellen auringossa ja juoruillen, mutta täällä hänellä ei ollut edes aurinkotuolia, saati sitten uima-allasta. Rahaa hän kuitenkin tarvitsi lisää niin kipeästi, ettei unelmoinnille ja menneiden muistelulle ollut aikaa.



Alician unelmana oli tulla suuren yrityksen toimitusjohtajaksi, joten luonnollisesti hän halusi bisnesuralle. Hiljaisessa kaupungissa vapaita paikkoja oli onneksi paljon, Alicia kun ei kauaa olisi kestänyt ilman työpaikkaa.





Kotitontin sijasta Alicia meni mieluummin viettämään kaunista kesäpäivää naapuruston maauimalaan. Ei se omaa uima-allasta voittanut, mutta teltan ja vessanpöntön kyllä. Auringonpalvominen ilman tuttuja ystäviä oli kuitenkin masentavaa, eikä Alicia pystynyt lainkaan samaistumaan kaupungin asukkaisiin. Hän oli rikkaan perheen liki täydellinen tytär, ei kuten nämä köyhät ja rumat paikalliset.

Jonkin aikaa hän pystyi uimalassa kärvistelemään, mutta lopulta hän päätti suunnata kotia kohti.



Nopeasti väsymys alkoi painaa Aliciaa, ja niinpä hän kömpi telttaansa. Oli hyvä olla virkeänä ensimmäisenä työpäivänä.



Koska Alicialla ei ollut varaa omaan suihkuun, joutui hän jo aikaisin aamulla raahautumaan paikalliselle kuntosalille. Oikeastaan tämä järjestely oli aika hyvä, koska kuntosali oli yllättävän hyvin varusteltu, ja suihku oli niin laadukas, ettei Alicialla tulisi aikoihin olemaan varaa mihinkään vastaavaan.



Suihkun jälkeen Alicia kiirehti kotiin päästäkseen lähtemään töihin. Ensimmäinen työpäivä jännitti Aliciaa kovasti: mitä muut ajattelisivat hänestä töissä ja tulisiko hän ikinä sopeutumaan tähän pikkuiseen kaupunkiin.

Työpäivä onneksi sujui yllättävän hyvin. Alicia ehti tutustumaan muutamiin työkavereihin, ja he oikeastaan vaikuttivat aika mukavilta. Myös pomo vaikutti hyvältä tyypiltä, ja Alicia oli varma, että kun hän hieman lämmittelisi tätä, ei ylennyksiä tarvitsisi odottaa kauaa.



Töiden jälkeen Alicia meni usein suoraan kirjastoon. Koti-ikävä painoi jo kovasti, ja siksi hän skypettelikin vanhojen tuttujen kanssa. Se ei kuitenkaan auttanut tilannetta, lähinnä vain pahensi, sillä Alicia ymmärsi, ettei tulisi enää ikinä näkemään heitä.



Eräänä päivänä olikin aika ryhtyä hankkimaan uusia tuttavia, ja mikä siihen olisi parempi paikka kuin kaupungin keskuspuisto. Alicia iski silmänsä erääseen ikäisensä näköiseen mieheen, joka vaikutti kyllä aika maalaisjuntille hänen asteikollaan. Alicia ei kuitenkaan tänään halunnut olla liian kranttu, sillä tämän kaupunkiin tutustumisen jälkeen hän oli varma, että jäisi ilman miestä ellei muuttaisi asennettaan radikaalisti.



Tämä mies vaikutti lyhyen tutustumisen jälkeen melko hyvältä, mutta tuntui onnettoman kokemattomalta, kuin ei olisi ikinä tytöille puhunutkaan. Ihan sellaista Alicia ei kuitenkaan hakenut, ja alkoi etsiä jotain pakokeinoa hieman omituiseksi käyvästä keskustelusta.



Onneksi hieman kauempaa löytyi Alician työkaveri, Thornton Wolff. Hän oli hieman paremmissa hommissa kuin Alicia, hyvin kunnianhimoinen ja varsinainen perfektionisti. He olivat tulleet hyvin toimeen, sillä he olivat kotoisin samanlaisista paikoista ja heillä oli runsaasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Heistä olikin tullut aika hyviä ystäviä näiden muutaman päivän aikana, ja heidän välillään vallitsi molemminpuolinen luottamus: Alicia kertoi Thorntonille esimerkiksi rahahuolistaan, kun taas Thornton usein valitti liian kiireisestä elämästään ja rasittavasta vaimostaan Morganasta.



Ja koska Alicialla oli taipumusta olla hieman ylidramaattinen, hän usein, kuten nytkin itki kurjaa oloaan Thorntonin olkapäähän. Mitä hän olisikaan tässä kaupungissa tehnyt ilman Thorntonin ystävyyttä? Thornton oli hyvin komea ja muutenkin aika hyvä sulhasehdokas, mutta Alicia oli iskenyt silmänsä erääseen toiseen työkaveriinsa ja halusi mieluummin pitää kiinni tästä hyvästä ystävyydestä.



Päivät kuluivat kuin siivillä! Jo lähes kaikista työkavereista oli tullut hyviä ystäviä, Thorntonin lisäksi eräästä Iiris Lassilasta sekä firman toimitusjohtajasta, Günther Goottilasta. Günther Goottilan ja Alician välillä kyllä oli paljon muutakin kuin pelkästään ystävyyttä - jännitettä jota oli vaikea kuvailla ja mahdoton jättää huomiotta. Alicia usein unelmoikin tästä Güntherista kotona ja oli oikeastaan varma siitä, että tunteet olivat molemminpuolisia. Günther oli kuitenkin naimisissa, häntä paljon vanhempi ja muutenkin hyvin erilainen kuin hän. Olihan hän todella charmikas ja komea, mutta Alicia ei silti uskaltanut tehdä aloitetta. Thornton ja hänen vaimonsakin olivat vihdoin päättäneet erota, eikä Alicia siksi viitsinyt puhua hänelle tästä teinityttömäisestä ihastuksestaan hirveästi, vaikka kyllähän Thorntonkin oli sen huomannut.



Yhtenä aivan tavallisena päivänä Günther kuitenkin ilmestyi Alician tontille, aivan yllättäen. Hetken aikaa hän vain katsoi Aliciaa ja lopulta sai kysyttyä: "Oletko ajatellut kuinka vaikeaa tämä on?" Alicia laittoi kirjansa syrjään, nousi tuoliltaan ja katsoi Güntheriä kysyvästi. "Tiedät kyllä."





Günther suuteli Aliciaa, eikä Alicia aluksi viitsinyt vastustellakaan. Juuri tällaistahan hän oli halunnutkin, mutta pian hän oli tilanteen tasalla. Hän työnsi Güntherin loitommalle sanoen: "Tiedän kyllä liiankin hyvin sun olevan naimisissa, ja tunnen kaltaisesi miehet, et ole kyllä eroamassakaan. Ja mä en tosiaan suunnitellut alkavani miksikään rakastajattareksi, joten jos unohdetaan tämä ja jatketaan ihan vaan ystävinä." Güntherin ilme oli aluksi aika hämmästynyt, mutta pian hänkin tajusi pointin ja nyökkäsi. Olisihan se teoriassa ollut ihan hauskaa, mutta ei se olisi käytännössä toiminut. "Lähde sinä nyt siitä, niin pääsen syömään", Alicia sanoi, ja Günther teki työtä käskettyä.



Tuntuihan tapaus kieltämättä oudolta ja kaikki oli tapahtunut ihan yhtäkkiä. Alicia kuitenkin tiesi olevansa aika vetävä pakkaus, joten ei hän voinut oikein ihmetelläkään. Hän kuitenkin toivoi, että tämä koko lapsellinen ihastuminen voitaisiin jättää taakse - hänen koko uransa voisi olla vaakalaudalla. Yksi asia Alician oli kuitenkin pakko tehdä: kertoa koko juttu Thorntonille!