VIIb: i got to tell you one thing, it's been on my mind

Eli nyt tulee siis tämä seiskaosan loppupätkä. Kuvia ja tekstiä on vähän, mutta seuraava osa onkin sitten ihan kokonainen ja siinä myös tapahtuu jotain!



Aikuistunut Nelli edelleen kalasti innoissaan. Vaikka hän ei erityisesti ulkoilmassa olemista rakastanutkaan, kiinnosti kalastus häntä kovasti. Hän hiljalleen alkoikin harjaantua entistä paremmaksi kalannarraajaksi, ja hänen kalastamansa kalat alkoivat olla jo niin hyviä, että niistä voitiin valmistaa ruokaakin.



Nelli osoittautui myös taitavaksi ruoanlaittajaksi ja korvaamattomaksi avuksi. Koko perhe odotti päivittäin kieli pitkällä Nellin valmistamaa grillattua lohta ja tonnikalasushia.



Kira oli näppärä pieni tyttö. Hän oppi tärkeitä taitoja, kuten potalla käymisen ja puhumisen, niin nopeasti, ettei edes kärsimätön äiti Ninni ehtinyt kyllästymään puuhaan.



Caleb taas oli innostunut puutarhanhoidosta. Hän oli tullut vihdoin urallaan sellaiseen tilanteeseen, että palkka oli melkein parempi mitä hän edes koki tarvitsevansa, joten ylenemisellä ei ollut kiirettä. Hänellä olikin runsaasti aikaa uudelle harrastukselleen.



Ehkä Nelli oli vihdoinkin aikuistunut, sillä alati vaihtuvat poikaystävät olivat alkaneet muuttumaan pysyvemmiksi suhteiksi. Edelleenkin hän kuitenkin suostui tapailemaan vain kaupungin kermaa. Tätä nykyistä Mikkoa hän oli tapaillut jo jonkin aikaa, ja kertoi itsekin heidän seurustelunsa olevan jo melko vakavaa, käytännössä he olivat jokaisen hetken yhdessä, vuoroin molempien kotona.

---

Ninni koki vihdoinkin hieman aikuisuneensa, ja päättikin hieman päivittää tyyliään. Tyttömäinen ponnari ja persikansävyiset huulet saivat väistyä uuden, hieman elegantimman nutturakampauksen ja klassisen punaisten huulten tieltä. Liian radikaalia muutosta Ninni ei kuitenkaan halunnut, hän halusi edelleen näyttää kovaksi keitetyltä ja vakavasti otettavalta rikoskumppanilta tulevia keikkoja silmälläpitäen, ei nuutuneelta rouvashenkilöltä.



Calebin ja Ninnin suhde oli mitä oli - heillä oli aivan päinvastaiset työajat, ja sen ajan jota heillä toisilleen oli, he yleensä käyttivät kiistellen aivan vähäpätöisistä asioista. Riidat saattoivat välillä olla erityisesti sivullisen silmään pahojakin, Ninni kun temperamenttisena saattoi heittäytyä hieman väkivaltaiseksikin. Alician hommaksi usein jäikin Kiran perään katsominen.

Usein kuumenneet tunteet kuitenkin kulminoituivat kiihkeisiin suudelmiin, koska vaikka erimielisyyksiä hyvin erilaisten luonteiden johdosta oli vaikka muille jakaa, parin välillä oli edelleen sellaista kemiaa, jota oli aivan mahdoton sanoin edes yrittää kuvailla. Eivät he oikein itsekään tienneet oliko heidän välillään rakkautta vai mitä, mutta jotain hyvin intohimoista se oli.



Ninnin kova työnteko kuitenkin näytti tuottavan tulosta, sillä paikallisen järjestön pomo oli ottanut hänet kätyrikseen. Sellainen luottamus oli niissä piirissä todellinen kunnia. Työajat olivat edelleen yöpainotteiset, mutta se ei Ninniä niinkään haitannut: kyllä hän oli jo näiden vuosien aikana siihen tottunut.



Nellinkin elämässä oli tapahtunut muutos, josta hän halusi kertoa äidilleen mahdollisimman nopeasti: "Siis tiedäthän, kun me ollaan Mikon kanssa jo oltu yhdessä aika kauan, niin ajateltiin tässä nyt, että voisi olla hyvä aika alkaa etsimään yhteistä asuntoa.. Ja kun täällä kotona kaikki on vaan Ninni sitä, Caleb tätä, en oikein enää viihdy täällä. Ja en mä ole enää mikään pikkutyttö kuitenkaan."

Alicia oli tietenkin hieman surullinen. Hänellä alkoi olla jo ikää, ja mielellään hän olisi vielä asunut Nellinkin kanssa saman katon alla nämä loputkin vuodet. Hän kyllä ymmärsi Nellin näkökulman täysin, Ninni ja Ninnin pieni perhe kun olivat huomaamattaan vallanneet koko talon, ja Nellin lisäksi myös Alicia oli hieman ulkopuolinen näinä päivinä. Talossa oli selkeästi tapahtumassa sukupolvenvaihdos, mutta eihän sille mitään voinut.